Ajattelen entistä kansanedustajaa Sirpa Asko-Seljavaaraa, joka vuosi sitten kauhisteli Euroviisut voittanutta parrakasta naista ja pelkäsi, että seuraavaksi varmaan viihdeohjelmissa esiintyy kehitysvammaisia. Silloin alettiin vitsailla puoliksi tosissaan, että nyt sitten Pertti Kurikan nimipäivät euroviisuihin.
Ajattelen Pertti Kurikan nimipäiviä, joka on loistava neljän kehitysvammaisen miehen punk-bändi ja joka valittiin eilen edustamaan Suomea Euroviisuissa. Kilpailukappale kertoo kehitysvammaisen ihmisen elämää määrittelevistä, ulkopuolelta tulevista käskyistä.
Ajattelen, että pitäisi vihdoin saada itsemääräämisoikeuslaki, joka takaisi muun muassa kehitysvammaisille täyden itsemääräämisoikeuden. Se on junnannut jo vuosia, eikä tulevaisuuskaan näytä tässä suhteessa paljon paremmalta. Kansainväliset tahot ovat lukuisia kertoja huomauttaneet Suomelle, että sellainen laki pitäisi olla. Sen junnaamisen takia Suomi ei ole vieläkään ratifioinut YK:n yleissopimusta vammaisten oikeuksista.
Ajattelen Wieniä, jossa kävin lomalla viime kesänä. Sen kauneutta, loputtomia jäätelövalikoimia, historiallisia kohteita, puistoja. Kuinka se oli ilon kaupunki niinkuin tämä on ilon päivä.
