torstai 15. toukokuuta 2014

Muutama argumentti esteettömästä asuntorakentamisesta

Asuntorakentamisen esteettömyydestä kiistellään jatkuvasti. Muun muassa Helsingin Sanomat on julkaissut useita juttuja, joissa rakennuttajat ja rakennusfirmat valittavat asumisen kalleutta. Samaa on jauhettu 1980-luvulta, mutta vieläkään mitään varmoja laskelmia esteettömyyden hinnoista ei ole. Arviot vaihtelevat useista tuhansista muutamiin yksittäisiin euroihin per neliö. Autopaikkoihin ja väestönsuojiin verrattuna esteettömyys on joka tapauksessa halpaa ja ennen kaikkea inhimillisesti arvokasta.

Tälle keskustelulle on tyypillistä yrittää määritellä jokin kiintiö esteettömille asunnoille. Valitettavan usein vieläpä niin, että rajoitetaan esteettömät asunnot tiettyihin alueisiin, asuntotyyppeihin, rakennuksiin tai kerroksiin. Ehdotetaan, että rakennetaan esteetöntä "tarpeen mukaan". Tämä on outoa jo siksi, että ylivoimaisesti suurin osa kaikista vammaisista ihmisistä vammautuu aikuisiässä. "Tarve" tulee useimmiten yllättäen. Ei ole kohtuullista vaatia, että kun elämä menee muutenkin uusiksi, joutuu vielä luopumaan kodistaankin. Tarve voi yllättää myös silloin kun haluaisi kutsua vammaisen ihmisen luokseen kylään tai jopa muuttaa yhteen hänen kanssaan. Ei ihmisen sosiaalista elämää saa rajoittaa vain siksi, että hän on vammainen.

Esteettömien asuntojen tarve kasvaa jatkuvasti, koska väestön ikääntyminen johtaa liikkumisongelmien lisääntymiseen. On järjetöntä, että monet joutuvat muuttamaan palveluasuntoihin tai jopa laitoksiin vain siksi, että oma asunto on hankala eikä esteetöntä vaihtoehtoa ole tarjolla. Esteettömät asunnot tulevat huomattavasti halvemmiksi kuin laitos- tai palveluasuntopaikat.

Suomalainen asuntokanta uudistuu hitaasti. Esteettömiä asuntoja on lähinnä kaikkein uusimmissa ja uudistuotannon asunnoissa. Vaikka kaikki tulevat asunnot tehtäisiin esteettömiksi, suurin osa olisi edelleen esteellisiä. Eikä silti tehdä: esimerkiksi rivitalotuotannossa ovat muotia kaksikerroksiset rivitalot.

Ennen kuin syytetään esteettömyyttä rakentamiskustannusten noususta kannattaisi miettiä laajemmin. Ihmisten toiveet asumiselle ovat muuttuneet yhä vaativammiksi. Esimerkiksi paljon parjatut suuret kylpyhuoneet ovat yhä useammassa kohteessa paljon esteettömyysvaatimuksia suurempia vain siksi, että ihmiset haluavat sijoittaa niihin esimerkiksi pesukoneen, kaksi suihkua ja kylpyammeen. Katsokaa vaikka asuntomessutaloja: niissä on poikkeuksetta valtaisat kylpyhuoneet, eikä se suinkaan johdu esteettömyysintoilusta. Koppivessoja haluavat voivat muuttaa vanhoihin asuntoihin.

Samoilla esteettömyysmääräyksillä rakennetaan sekä Helsingissä että vaikkapa Kainuussa. Neliöhinnoissa on kuitenkin valtava ero. Kysymys ei ehkä olekaan esteettömyyden hinnasta, vaan kysynnästä, joka ohjaa hinnoittelua. Helsinkiläinen asunto on kallis siksi, että maksukykyisiä ja -haluisia on niin paljon.

Ihmisoikeussopimukset edellyttävät, että kaikkein heikoimpien ihmisryhmiä suojellaan lainsäädännöllä. Siksi on hyvä, että asuntorakentamisen esteettömyyttä säädellään. Esteellisten asuntojen rakentaminen heikentää vammaisten ja muiden esteettömyyttä tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia valita oma asuinpaikkansa, viettää aikaa sukulaistensa ja ystäviensä kanssa ja elää itsenäistä elämää.

Osallistuin taannoin paneelikeskusteluun, jossa puitiin opiskelija-asuntojen esteettömyyttä. Osa opiskelija-aktiiveista oli kuullut, että esteettömyys on kohtuuttoman kallista. Paikalla ollut asuntoja suunnitteleva arkkitehti käytti puheenvuoron, joka syöpyi mieleeni. Se meni suunnilleen näin: "Esteettömiä, toimivia asuntoja voi toteuttaa samanlaisilla hinnoilla kuin muitakin. Yleensä ongelmana on, että suunnitellaan huolimattomasti. Mikään ei maksa niin paljon kuin huono suunnittelu."

Tämä lausunto tuli mieleeni, kun Hesarissa esiteltiin joitakin kuukausia sitten käsittämättömän suuri vessa, jossa oli pönttö hyvin epäkäytännöllisesti keskellä lattiaa ja muutenkin tilankäyttö oli aivan holtitonta. Ratkaisua perusteltiin esteettömyysvaatimuksilla. Olin raivona: ei siinä ollut kysymys esteettömyydestä, vaan toimimattomasta suunnitteluratkaisusta. Invamitoitetun vessan ja muutkin kodin tilat saa varsin hyvin toteutettua niin, että se toimii kaikille.